Loin livejournalin  rinnalle tämän blogin, jonne kirjoittelen anonyymina omia ajatuksiani. Livejournalissa mulla on aika korkea kynnys siinä, mistä asioista voin kirjoittaa ja mistä asioista voin puhua niiden oikeilla nimillä. Tänne saattaa tulla aikamoista tilitystä suurimmaksi osaksi ja mun mielestä sellainen ajatus, että näitä kirjoituksia joku joskus lukisikin niin tuntuu jo valmiiksi aika jännältä. Jos joku sattuu lukemaan tätä, niin heitä ihmeessä kommenttia.

Aivan mielettömän lihava olo taas. Mitään herkkuja en ole tänään syönyt, mutta vaaleaa leipää ja ruisleipääkin ja yhden sämpylän. Mietin abiristeilyä ja ylioppilasjuhlia, jos ne motivois mua vielä lisää, sillä niissä haluan näyttää hyvältä. Lakkiaisissa mekkooni pukeutuu minä eikävätkä läskini. Abiristeilylläkin olisi ihanaa bilettää topissa ilman, että pursuaisin kuin mikäkin läskipallo. Mun on pakko päästä näistä läskeistä eroon, että voin edes vähän paremmin elää itseni kanssa.

Koulukin saa mut tuntemaan oloni kamalan voimattomaksi. Kun valmiiksi on jo sellainen tunne etten tule jaksamaan ja en osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin ja vihaan niin paljon saada teksteistäni huonoa palautetta ja nyt sitä ainakin tulee. Opettaja, jolla olen viimeisimmät käymäni äikänkurssit käynyt, antoi aina esseistä päälle 50pistettä yo-asteikolla mutta tämän kurssin opettajan silmissä mun tekstit tulevat olemaan jotain keskinkertaisia tai sitäkin huonompia.

and all the things that I wished I had not said
More than anything I want to see you. Tästä ei ole mitään uutta sanottavaa. Kamala ikävä vain ja tuntuu taas siltä, että aika katoaa ja haluan sut vain enemmän.

Ja vielä nuo kamalat jokelan tapahtumat. Tottakai tuollainen aina koskettaa ja sitä ajatellessa valtaa ihan kummallinen olo, mutta kuitenkin tuollainen tuntuu niin etäiseltä ja uskomattomalta. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Hullu mikä hullu se poika. Terve ihminen tuntee empatiaa eikä pysty tuollaiseen.